Yritimme: Toshiba Z830, todellinen lahja
Astuin porraskäytävästä hämärään salin valoon, ja Hän seisoi siellä paketti kädessään. Mikä se on? ”Kysyin, mutta en vastannut. Hän painoi sen käteeni ja, ikään kuin vihainen johonkin, käänsi kasvonsa poispäin.
Tietokone, hän sanoi. Tunsin kokkareen vatsassani, tietokoneen? - Kysyin. Hän sanoi, kun hän katsoi minua, näin hänen kasvoillaan suloisen hymyn, pienet kuopat, tunsin kyyneleet kerääntyvän silmän kulmaan. Eikö sitä halunnut? - kysyi. Mistä tiesit? Loppujen lopuksi en koskaan sanonut! Mutta tiesin jo, että tajusin, että olin viimeksi löytänyt katseeni kaupan ikkunasta liian nopeasti, ja Hän huomasi.
Etkö avaa sitä? - kysyi. En voinut käsitellä laatikkoa riippumatta siitä, kuinka onnellinen olin lahjasta. Minun piti halata häntä, halata minua tiukasti minua kohtaan tuntemaan rakkauteni. Olen onnekas ihminen, onneni on täysin hukkua, enkä tiennyt, itkinkö hänen tai lahjan takia. Rakastan tätä naista!
Kädestä kiinni pitäen menimme huoneeseen, sytytimme pienen lampun ja työnnimme sen alas nojatuoliin. Viimeinkin avaa se! - Hän kertoi. Tasoitin laatikon koko matkan, Toshiba Z830 - kirjaimet juoksivat silmieni edessä. Juuri sitä halusin, mutta en uskaltanut toivoa voivani saada tällaista konetta. Tiesin, ettei se ottaisi haltuunsa, mutta en uskaltanut kysyä, mistä hän osti sen. Huomasin, että hän säästää jostakin hetkestä, mutta ajattelin, että hän halusi mekon itselleen, joten en edes pyytänyt, yritin mieluummin selvittää, mistä hän olisi onnellinen. Hän edeltää minua, yllätteli minut tällä hämmästyttävällä koneella.
Taitoin laatikon ulkopinnan ja sitten sisäkansi, alapuolella oli kone mustassa kangaskotelossa. Hitaasti hitaasti, varoen pudottamasta sitä, vedin sen ulos, panin polvilleni ja avasin ihanan kimaltelevan yläosan. Juoksin sormillani pyöristetyillä reunoilla ja painin niitä yksi kerrallaan. He seurasivat sormieni komentoja varovasti, napsauttamatta. Etsin virtapainiketta, painin sitä varovasti, mutta en kuullut melua. Näin Toshiban ja sitten Windows-logon näkyvän, ja kuulin alle 20 sekunnissa signaalin käyttöjärjestelmän käynnistämisestä. SSD? Kysyin hämmästyneenä. Se, hän sanoi punastuneena, luin netistä, että tämä on paras juuri nyt. Vedin hiiren osoitinta varovasti kosketuslevyllä, napsautin uteliaasti Toshiba-ohjelmien kuvakkeita, ja se alkoi melkein odottamatta. Se oli salamannopea ja hiljainen, ikään kuin se ei toiminut, vaikka näin sovellusten käynnistyvän ja pysähtyvän, video oli käynnissä. Se oli kaikki kuin unelma, unelma, joka toteutui.
Asensin WIFI: n salamannopeasti ja surffasin jo Internetissä. Suuntaa Facebookiin, minun on jaettava iloni myös ystävieni kanssa! Nimi, salasana, olen sisään. Suuntaa Toshiban puolelle, minun on etsittävä kuvaa Z830: sta, koska jos vain kuvaan mitä sain, he eivät voi tuntea ihmeitä. Kyllä, tykkäykset voivat tulla!
Tasoitin jälleen näytön reunan, hämmästyen jälleen sen ohuuudesta. Suljin kannen, asetin koneen sivuun ja sain onnitteluni aamulla, koska vieressäni on joku, joka ansaitsee paljon enemmän hoitoa kuin mikään tietokone.
